Ajasta

Aika on merkillinen elementti elämässämme. Sillä on mittaa: tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosituhansia, aioneja. Aikaa voi mitata kellolla, mutta henkilökohtainen koettu aika voikin olla aivan eri mittainen. Vaikken ole nähnyt rakasta ulkomailla asuvaa ystävääni vuoteen, tiedän että tavatessamme tuntuu kuin olisimme eronneet viikko sitten.

Ajalla on laatuja: se kietoo itsensä osaksi tapahtumia, tunnelmia, ajatuksisa, uskomuksia ja niin meillä on mahdollisuus kulkeutua aikoihin, jotka ovat menneet. Tai aikoihin, jotka ovat vasta tulossa. On sota-aikoja, pula-aikoja, suruaikoja. On kiima-aikaa, hurjaa nuoruutta. On lapsuutta, nuoruutta, keski-ikää, vanhuutta. On rakkauden, rauhan ja luovuuden aikaa.

Kirjoitin tätä blogia viimeeksi marraskuussa. Se tuntuu olevan vuosien päässä. Olen tehnyt itsessäni niin pitkän matkan, että tunnen olevani aivan eri ihminen. Elän eri ajassa. Uskomukseni elämästä ovat muuttuneet ja olen yhä kauempana tästä ajasta, jonka laatuominaisuudet ovat aina vain kiihtyvään kilpailuun liittyviä. Minun aikani on toinen.