Arkista viisautta

Tänä älyn ja pelkojen hallitsemana aikakautena, kun sydän jää niin nälkäiseksi, on ajatus viisaasta, sydänlähtöisestä arjesta mitä kiehtovin. Voisimmeko rentoutua, luopua pelkojen vauhdittamasta elämäntyylistämme ja alkaa elää yksinkertaisemmin, hitaammin, antoisemmin? Saada kestävämpää tyytyväisyyttä vähemmin ponnisteluin?

Niin eläviä yksittäisiä ihmisiä ja kulttuureja on tällä planeetalla. Heidän niukasti tapahtumista sisältävä arkensa on ruoan hankintaa ja valmistusta, läheisistä ja arkiympäristöstä huolehtimista ja yksinkertaista yhdessäiloa, pieniä elämänkulkuun liittyviä juhlia - sekä mahdollisesti liittymistä johonkin suurempaan: maahan, kaikkeuteen, luojaan.

Tyytyväisyyteen ei ilmeisestikään tarvita sitä kaikkea, mitä me tavoittelemme. Ei yhä nopeampia autoja, hienompia ja suurempia huoneistoja, raflaavampia työtilaisuuksia,komeampia kvartaalivoittoja, uusia seksiseikkailuja, piristeitä ja kultteja. Kestävästi tyytyväinen arki tuntuu oleilevan jossakin paljon tavallisemmassa: meissä itsessämme, yhteydessämme toisiimme ja johonkin suurempaan.

Tuo "suurempi" voi olla perhe, ystäväpiiri, kylä tai heimo. Se voi olla oma ryhmä, kansa tai maanosa. Suurempi voi olla myös arkea suurempaa:Atman,Buddha, Kristus, Äiti Maa, sielu, henki tai Omatunto, Ihmiskunta, Kaikkeus. Tuo suurempi antaa arkiselle merkityshohteen, kasvattaa sen arvoa ja auttaa meitä jäsentämään maailmaa tai ainakin oman elämämme tapahtumia.

Teollistumisen ja teknistymisen (etenkin ajattelun teknistymisen) aiheuttama suuri muutos on ollut perusyhteisöjen hajoaminen. Meidän ei ole enää helppoa löytää paikkaa tai maailmankatsomusta, joka tukisi meitä ja olisi meille jotenkin itsestäänselvästi olemassaolevaa. Olemme kuin pesästä pudonneita lentokyvyttömiä linnunpoikia, jotka pyrähtelevät päämäärättömästi ympäriinsä. Viisaaseen arkeen ja arkiviisauteen tuntuisi siis peruslähtökohtaisesti kuuluvan pesien uudelleen rakentaminen.

Viisauden korkein muoto on arjen muokkautuminen sydänlähtöisiksi, kaikki huomioonottaviksi käytännöksi ja se on innoittavin odysseija, jota voin kuvitella. Kun minulla on ollut valtava etuoikeus olla kehittämässä ja elämässä sellaista arkea, en tietenkään malta olla jakamatta kokemuksiamme ja ideoitamme muiden kanssa.

Kirjan kirjoittaminen oli pitkä projekti. Ensi alkuun ajattelimme kirjoittaa sen yhdessä kyläläisten kanssa, mutta kellään ei vain tuntunut liikenevän aikaa...

Lopulta tämä kirja syntyi monimuotoisessa pihaelämässä käymistä keskusteluista ja kokeiluista.

Olen yksinkertaisesti mallintanut kaupunkikylämme arki- ja juhlaelämää kokonaisuudeksi ja malliksi, jonka toivon toimivan muuallakin ja sysäävän liikkeeelle kyläytymisen liikkeen ja arkemme viisastumisen. Emme me tarvitse sitä kaikkea, jonka perässä laukkaamme hiki hatussa. Vähempi riittää.