keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Uuden pelkoa?

Keskusteltuani nyt useammankin ihmisen kanssa kirjani saamista luokitteluista, olen alkanut tulla siihen käsitykseen, että kultasuoni, jonka eilen epäilin löytäneeni on todella olemassa. Ja se taitaa olla meissä jokaisessa asuva tieto siitä, että nykyinen meno ei voi jatkua ja pelko siitä, että sen pitää ja se voi muuttua.

Jollakin ihmeellisellä, itselleni vielä selkiintymättömällä tavalla kirjassani kuvaama elämän malli pikku osioineen haastaa nykyisen elämänmenon perusteet: kilpailun, esineellistymisen, jatkuvan, itseään uudistavan tarvitsevuuden, yksinään pärjäämisen vaateen Siksi se on kiireesti luokiteltava sellaiseksi, ettei siihen enemäpää voi syventyä. Sillä jos yhteenkin kappaleeseen syvenyisi todella, kokeillen ja havainnoiden, voisi joutua arvioimaan ja järjestämään oman elämänsä aivan uudelleen.

Vai mitä sanotte siitä kokemuksesta, että tunteet ovat sisäkkäisiä ja raivosta pääsee mielen tyyneyteen minuuteissa? Tai siihen, että ajatus synnyttää tunteen ja pelkällä kysymyksellä: "onko se totta" ja rehellisellä vastauksella voi päästä pois kauan pyörineestä ajatuskelasta? Tai että oman haluamisen takana on haluamisten ketju, jonka läpikäyminen johtaa minuuteissa rauhaan ja vähempään tarvitesvuuteen, joka kai on tätä hullunmyllyä pyörittävä väkipyörä?

Puhumattakaan monista muista yksinkertaisista hyvinvointia lisäävistä rupattelutekniikoista tai oma-/naapuriapumalleista, jotka rikkovat itsekseen pärjäämisen vaateen, jotka lopulta ovat esinneelistymisen purkamista. Radikaalia? Olen varmaan suurikin agitaattori ja lakkokenraali!

tiistai 18. marraskuuta 2008

Kirjasta saatua palautetta

On aivan ällistyttvää, miten monimuotoisesti kirjaani on kommentoitu. Joidenkin mielestä se on ollut lempeää, ratkiriemukasta innostusta johonkin uuteen ja ihanaan, joidenkin mielestä paluuta vanhaan ja ahdistavaan. On sanottu sen olevan new-agea, kommunismia, hyvinvointivaltion purkamista ja anarkiaa. - Olen tainnut osua varsinaiseen kultasuoneen!

Jos tällainen yksinkertainen ilmiö kuin naapuriapu ja -kumppanuus yhdistettynä pohdintaan globaalista vastuusta ja ihmisen syvimmistä tarpeista ja olemuksesta, herättää noin monimuotoisia reaktioita, siinä täytyy olla JOTAKIN. Mtiä se on, sitä jään pohtimaan.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Osallistumispaaston jälkeen näen taas lähelle

Olen pitänyt lomaa aivan kaikesta. Tuntui, että oli liikaa tekemistä, tunteita, ajatelman pätkiä. Kuolemista, rahamaailman keikahduksia, yleisiä juoruja ja kaikenpäiväisiä tapahtumisia. Ajatukset alkoivat poukkoilla aivan liiallisella vauhdilla. Niinpä lopetin kaiken sellaisen tekemisen, jonka vain voin. Keskityin olennaiseen: ruoanlaittoon, nukkumiseen, lapsiin, tiskaamiseen.

Paasto "päivänpolttavista kysymyksistä" on tehnyt hyvää. Nyt on selkeämpää, rauhallisempaa, täyteläisempää. Mikä onni, että voin valita osallistumiseni määrän. Nyt näen taas lähemmäs, ihan pienetkin asiat, ne joista arkinen onnellisuus nousee.

Syksy valaa vettä pitkin ikkunoita ja oksat kahistelevat viimeisiä lehtiään. On melkein yö, hiljainen ja musta. Peitto on lämmin ja pehmoinen. Kynttilä tuoksuu, lapset hengittävät rauhallisesti, koira haukkuu ja juoksee unten kepeillä mailla.

lauantai 27. syyskuuta 2008

Kaikkien asia

Kauhajoki, Jokela, ulkomaiset esikuvat. Syrjäytyneet, kiusatut, mielenterveysongelmaiset, maskuliinisen (?) väkivaltakulttuurin läpitunkemat, aseen omistavat. Viisi olosuhdetta, jotka yhdistävät kaikkia tekijöitä, ainakin jotenkin.

Kaksi toimintamallia: "rautaa rajalle", kuri, valvonta, metallintunnistimet, yksittäisten vastuuhenkilöiden viraltapanon tarve (poliisi, poliisipäällikkö, sisäasiainministeri) ; "yhteisöllisyys", välittäminen, huolenpito, kollektiivinen vastuu. Pääministeri nostaa esille elämäntapakriisin mahdollisuuden. Voisiko vastaus kuitenkin piillä siinä?

Länsimaiden suurin elämän missio on, että valtiotasolla, yrityksissä ja yksityisesti voitetaan muut taloudellisessa ja muissa kilpajuoksuissa tai että ainakin pysytään samalla viivalla. Kaikki muu on tälle alisteista. Jossakin vaiheessa valitun johtotähden synnyttämä hyvinvointiutopia kääntyy itseään vastaan. Se piste on jo ajat sitten ohitettu, kun oma, lastemme tai lastenlastemme henki alkaa olla uhattuna.

Paremman, elämää kannattelevan mission luominen on jokaisen asia. Se on pysyvä kollektiivinen vastuu, johon jokainen voi osallistua - iloisesti tai vastahakoisesti, mutta kuitenkin.

torstai 25. syyskuuta 2008

Kamaluuden keskellä valoa

Perheemme syksy on alkanut kolkosti. Tyttäreni koulusta surmattiin nuori tyttö aivan koulun alussa ja nyt nuori oppilas surmasi melkein tusinan nuoria ampumalla Kauhajoella, lasten mummulapaikkakunnalla. On järkyttävää, miten heiveröinen on ihmisen elämä ja miten harsuuntuneeksi on käynyt lasteni luottamus turvallisiin koulu- ja elinympäristöihin. Mitä viisaalla arjella voi olla tarjottavana näin mielettömissä tapahtumissa?

Olisivatko yhteisöllisyys ja kyläytyneet verkostot voineet estää Kauhajoen, Jokelan ja Järvensivun murhat? Hyvin toimivissa kylissä olisi ollut mahdollista havaita jo pienen pojan murheet. Niihin olisi voitu vastaa, perheitä olisi voitu auttaa tai ohjata hoitoon, jos sellaiselle olisi ollut tarvetta. Nuorten unelmista olisi oltu kiinnostuneita ja niille olisi tehty tilaa. Heidän maailmantuskalleen olisi voitu etsiä rakentavampaa kumppanuutta. Perään katsojia, raportoijia ja rajaajia olisi ollut. Mutta olisiko se ollut tarpeeksi? - Sitä me emme koskaan saa tietää.

Tämä tietämätömyys ei koskaan saa kääntyä kyynisyydeksi, joka estää meitä edes yrittämästä. Haluan palauttaa lapsilleni omalla yhteisöllisellä elämäntavallani edes joitakin paloja menetetystä luottamuksesta ja kantaa oman kollektiivisen vastuuni tapahtumista ihmisystävällisemmän kulttuurin luomiseksi.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Videoita kirjani julkaisujuhlista

Kirjani Viisas Arki julkaistiin 13.9.2008 Annikin sadonkorjuujuhlissa kotikorttelini pihamaalla.

Siellä juhlittiin monenlaista Annikin korttelista alkunsa saanutta luovuutta. Juhlissa julkaistiin paitsi kirjani, niin myös Liisa Huhdan ja Mikko Kampmanin Annikki-tango cd. Galleriassa juhlittiin myös rakkaan naapurini Johanna Nokireen Arkisia nyrjähdyksiä-taidenäyttelyn avajaisia. Tässä muutamia videoita tapahtumasta:



keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Uusia kansalaistaitoja 1

Unelmoin joitakin vuosia sitten luovani yliopistoihin Viisauden appropaturin: 20 ov viisauteen. Sisältö oli jo pitkälle suunniteltu, mutta hanke jäi innoittavampien asioiden jalkoihin. Tänään unelmani on laajentunut koskemaan avioliittokouluja, neuvoloita, päiväkoteja, kouluja ja työpaikkoja. Viisaus uutena kansalaistaitona kannattaisi ottaa pohdittavaksi yhä monimutkaistuvammassa maailmassamme.

Nämä uudet kansalaistaidot lisäisivät ymmärrystämme itsestämme, toisistamme ja elämämme edellytyksistä tällä maapallolla. Ne ankkuroisivat meidät lujasti itseemme, antaisivat meille hyvät ongelmanratkaisutaidot ja kyvyt käsitellä stressiä. Ne auttaisivat meitä arvioimaan suunnitellun toimintamme seurauksia laajasti ja syvästi ja antaisivat kyvyn tehdä kokonaisuuden kannalta viisaampia valintoja.

Pesäominaisuuden leviämisen seurauksista

Ihminen toimii KAIKKIEN kannalta parhaiten kun hän on itseensä tyytyväinen, rentoutunut ja tekee jotakin, josta hän on innostunut ja jota hän luonnostaan osaa. Tuollaiseen flow-tilaan pääsemiseen on kaksi edellytystä: sisältä nouseva voimakas intohimo ja/tai hyväksyvä ja kannustava elinympärsitö. Ensin mainitussa on jotakin mysteerinomaista, eikä siihen voi oikein vaikuttaa. Jälkimmäinen taasen on valintakysymys. Kutsuttakoon sitä vaikka pesäominaisuuden levittämiseksi.

Jokaisella on - tai ainakin pitäisi olla - pesänsä. Paikka, jossa on hyväksytty ja arvostettu; paikka jossa saa osakseen ymmärrystä ja kannustusta; paikka jossa on turvassa. Jollakin se on parisuhde ja ystävät, toisella lapsuuden perhe ja suku, kolmannella työ- tai harrasteyhteisö ja neljännellä (kuten minulla) kotikyläni Annikki.

Oikeastaan se voi olla myös missä tahansa kohtaamisessa, koska se lopulta on uteliaan hyväksyvä asenne. Myös silloin kun toinen käyttäytyy omasta mielestäni tyhmästi, voin ajatella tai jopa kysyä, mikä hänen hyvä tarkoituksensa mahtaa olla. Niin absurdilta kuin se ensi alkuun kuulostaakin, niin ihmiset näyttävät tuhoisimmillaankin toimivan hyvistä tarkoitusperistä käsin.

Juopot juovat unohtaakseen, tunteakseen olevansa Joitakin; narkomaanit käyttävät aineita rentoutuakseen, kokeakseen euforiaa tai päästäkseen muihin maailmoihin; lyöjät lyövät päästäkseen eroon ahdistuksestaan tai lopettaakseen sietämättömän tilanteen, varkaat kokeakseen jännitystä tai saadakseen osakseen arvostusta omissa piireissään.
Aina voidaan löytää hyvä tarkoitus ja sen jälkeen voidaan etsiä muita keinoja tuohon tarkoitukseen pääsemiseksi.

Jos pesäominaisuus eli hyväksyvä, arvostava ja kannustava ilmapiiri leviäisi koteihin, päiväkoteihin, kouluihin ja työpaikoille, olisi yhteiskunnassa enemmän onnellista, luovaa hyvinvointia ja vähemmän edellä kuvattuja ongelmia. Pesäominaisuuden levittäminen ei siis ole mitään "ämmämäistä heinähattuideologiaa" vaan myös yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edistämistä ja sisäisten uhkien torjuntaa.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Annikin sadonkorjuujuhlat - juhlikaamme kirjani julkaisua ja muuta Annikin yhteisöllisyyden satoa!

13.9.08. Annikin sadonkorjuujuhlassa juhlitaan monenlaista Annikin puutalokorttelista alkunsa saanutta luovuutta. Juhlassa julkaistaan kirjani Viisas arki - opas yhteisöllisyyteen sekä Liisa Huhdan & Mikko Kampmanin ”Annikki-tango” cd-levy.

Korttelissa asuvan Johanna Nokireen ”Arkisia nyrjähdyksiä” taidenäyttelyn avajaisia vietetään Annikin galleriassa. Tapahtumassa voi myös tutustua Samuli Huttusen valokuvanäyttelyyn ”Vuosi kylässä Annikilla” ja Hannan Brusin näyttelyyn "Kielteinen kotiäiti".

Sadonkorjuujuhlien musiikista vastaavat mm. Annikilla asuvat/asuneet musikantit Moppi, Päikese Lapsed ja Aloha Junktion sekä useasti annikilla esiintynyt jouhikonsoittaja Pekko Käppi.

Sadonkorjuujuhlia vietetään Annikinkadun puutalokortelin sisäpihalla (Annikinkatu 11 Tampere) 13.9. klo 16 alkaen. Omat eväskorit mukaan ja OPM. Tilaisuus on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy. Tervetuloa!

perjantai 8. elokuuta 2008

Arkista viisautta

Tänä älyn ja pelkojen hallitsemana aikakautena, kun sydän jää niin nälkäiseksi, on ajatus viisaasta, sydänlähtöisestä arjesta mitä kiehtovin. Voisimmeko rentoutua, luopua pelkojen vauhdittamasta elämäntyylistämme ja alkaa elää yksinkertaisemmin, hitaammin, antoisemmin? Saada kestävämpää tyytyväisyyttä vähemmin ponnisteluin?

Niin eläviä yksittäisiä ihmisiä ja kulttuureja on tällä planeetalla. Heidän niukasti tapahtumista sisältävä arkensa on ruoan hankintaa ja valmistusta, läheisistä ja arkiympäristöstä huolehtimista ja yksinkertaista yhdessäiloa, pieniä elämänkulkuun liittyviä juhlia - sekä mahdollisesti liittymistä johonkin suurempaan: maahan, kaikkeuteen, luojaan.

Tyytyväisyyteen ei ilmeisestikään tarvita sitä kaikkea, mitä me tavoittelemme. Ei yhä nopeampia autoja, hienompia ja suurempia huoneistoja, raflaavampia työtilaisuuksia,komeampia kvartaalivoittoja, uusia seksiseikkailuja, piristeitä ja kultteja. Kestävästi tyytyväinen arki tuntuu oleilevan jossakin paljon tavallisemmassa: meissä itsessämme, yhteydessämme toisiimme ja johonkin suurempaan.

Tuo "suurempi" voi olla perhe, ystäväpiiri, kylä tai heimo. Se voi olla oma ryhmä, kansa tai maanosa. Suurempi voi olla myös arkea suurempaa:Atman,Buddha, Kristus, Äiti Maa, sielu, henki tai Omatunto, Ihmiskunta, Kaikkeus. Tuo suurempi antaa arkiselle merkityshohteen, kasvattaa sen arvoa ja auttaa meitä jäsentämään maailmaa tai ainakin oman elämämme tapahtumia.

Teollistumisen ja teknistymisen (etenkin ajattelun teknistymisen) aiheuttama suuri muutos on ollut perusyhteisöjen hajoaminen. Meidän ei ole enää helppoa löytää paikkaa tai maailmankatsomusta, joka tukisi meitä ja olisi meille jotenkin itsestäänselvästi olemassaolevaa. Olemme kuin pesästä pudonneita lentokyvyttömiä linnunpoikia, jotka pyrähtelevät päämäärättömästi ympäriinsä. Viisaaseen arkeen ja arkiviisauteen tuntuisi siis peruslähtökohtaisesti kuuluvan pesien uudelleen rakentaminen.

Viisauden korkein muoto on arjen muokkautuminen sydänlähtöisiksi, kaikki huomioonottaviksi käytännöksi ja se on innoittavin odysseija, jota voin kuvitella. Kun minulla on ollut valtava etuoikeus olla kehittämässä ja elämässä sellaista arkea, en tietenkään malta olla jakamatta kokemuksiamme ja ideoitamme muiden kanssa.

Kirjan kirjoittaminen oli pitkä projekti. Ensi alkuun ajattelimme kirjoittaa sen yhdessä kyläläisten kanssa, mutta kellään ei vain tuntunut liikenevän aikaa...

Lopulta tämä kirja syntyi monimuotoisessa pihaelämässä käymistä keskusteluista ja kokeiluista.

Olen yksinkertaisesti mallintanut kaupunkikylämme arki- ja juhlaelämää kokonaisuudeksi ja malliksi, jonka toivon toimivan muuallakin ja sysäävän liikkeeelle kyläytymisen liikkeen ja arkemme viisastumisen. Emme me tarvitse sitä kaikkea, jonka perässä laukkaamme hiki hatussa. Vähempi riittää.

Tervetuloa Viisas arki-blogiini!

Like-kustantamon Into-tuotanto julkaisee 10.9.2008 kirjoittamani kirjan "Viisas arki – opas yhteisöllisyyteen". Kirjan esittämät käytännöt ja ja niistä muodostuva kyläytymsen malli on syntynyt kyynisyyden tuolla puolen, pienessä purku-uhan alla olleessa puutalokorttelissa Tampereella. Malli ja käytännöt ovat kuitenkin sovellettavissa minne tahansa, missä halutaan synnytää lisää yhteisyyttä ja yhteisöllisyyttä: naapurustoihin, perheisiin, työpaikoille, kouluihin. Toivon kirjan innostavan ihmisiä vahvistamaan perusyhteisöjään, verkostoitumaan muiden vastaavien tahojen kanssa ja lähtemään omaehtoiseen maailmanparannustyöhön itselle tärkeiden asioiden suhteen.

Kirjoitan tätä blogia harvakseltaan, kuitenkin ainakin kerran viikossa, useimmiten varmaan sunnuntaisin, joten viimeistään maanantaiaamuna pitäisi löytyä innoittunutta luettavaa. Tarkastelen tässä blogissa moninaisia elämän ilmiöitä pyrkimyksenäni päästä viisaisiin näkökulmiin, älyn tuolle puolle, laajoille ja syville vesille, josta uudet oivallukset ja näyt saavat elinvoimansa. - Ylitöpäistä, mutta ah, niin kiehtovaa.

Meri Lähteenoksa

Seuraava teksti kustantamon:

Voiko neuvokkuus korvata neuvottomuuden, avuttomuus muuttua kyvykkyydeksi, pelko voimaksi? Voi, jos löydämme toisemme.

Tamperelaisen Meri Lähteenoksan Viisas arki on opas yhteisöllisyyteen. Lähteenoksan teos on helppokäyttöinen ja neuvot sopivat kaikille, myös kerrostalossa kaupungissa asuvalle. Yhteisöllisyyden turva- ja toimintaverkkoa voi rakentaa missä vaan. Kerta kaikkiaan ei siis tarvitse muuttaa elämäntapaansa, vaikka aikoisikin päättää yksinäiset päivänsä ja hakeutua muiden kanssa yhteyteen. Koko kättään ei myöskään tarvitse antaa, vaan pikkusormikin käy, yhteisöllisyyttä voi kasvattaa pienillä teoilla. Halukkaat voivat tehdä elämässään suuriakin remontteja ja keikauksia, mutta on monenlaista tapaa auttaa itseään ja toisia viihtymään. Lähteenoksa ehdottaa hauskoja tapoja virkistää kanssakäymistä naapureiden ja työtovereiden kanssa.

Viisas arki on paitsi opas pieniin tekoihin, myös tositarina Annikinkadun puutalokorttelin selviytymisestä keskellä Tampereen kaupunkia. Purettavaksi määrätyn korttelin pelastivat aktiiviset asukkaat – jotka toimivat yhdessä. Nyt monen vuoden jälkeen alueen puutalot on suojeltu. Koteja kunnostetaan ja niissä viriää uusi elämä.

Viisas arki on käytännön opas parempaan arkeen ja samalla tositarina, jossa ihmiset juhlivat itseään ja toisiaan.