Perheemme syksy on alkanut kolkosti. Tyttäreni koulusta surmattiin nuori tyttö aivan koulun alussa ja nyt nuori oppilas surmasi melkein tusinan nuoria ampumalla Kauhajoella, lasten mummulapaikkakunnalla. On järkyttävää, miten heiveröinen on ihmisen elämä ja miten harsuuntuneeksi on käynyt lasteni luottamus turvallisiin koulu- ja elinympäristöihin. Mitä viisaalla arjella voi olla tarjottavana näin mielettömissä tapahtumissa?
Olisivatko yhteisöllisyys ja kyläytyneet verkostot voineet estää Kauhajoen, Jokelan ja Järvensivun murhat? Hyvin toimivissa kylissä olisi ollut mahdollista havaita jo pienen pojan murheet. Niihin olisi voitu vastaa, perheitä olisi voitu auttaa tai ohjata hoitoon, jos sellaiselle olisi ollut tarvetta. Nuorten unelmista olisi oltu kiinnostuneita ja niille olisi tehty tilaa. Heidän maailmantuskalleen olisi voitu etsiä rakentavampaa kumppanuutta. Perään katsojia, raportoijia ja rajaajia olisi ollut. Mutta olisiko se ollut tarpeeksi? - Sitä me emme koskaan saa tietää.
Tämä tietämätömyys ei koskaan saa kääntyä kyynisyydeksi, joka estää meitä edes yrittämästä. Haluan palauttaa lapsilleni omalla yhteisöllisellä elämäntavallani edes joitakin paloja menetetystä luottamuksesta ja kantaa oman kollektiivisen vastuuni tapahtumista ihmisystävällisemmän kulttuurin luomiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti