Kauhajoki, Jokela, ulkomaiset esikuvat. Syrjäytyneet, kiusatut, mielenterveysongelmaiset, maskuliinisen (?) väkivaltakulttuurin läpitunkemat, aseen omistavat. Viisi olosuhdetta, jotka yhdistävät kaikkia tekijöitä, ainakin jotenkin.
Kaksi toimintamallia: "rautaa rajalle", kuri, valvonta, metallintunnistimet, yksittäisten vastuuhenkilöiden viraltapanon tarve (poliisi, poliisipäällikkö, sisäasiainministeri) ; "yhteisöllisyys", välittäminen, huolenpito, kollektiivinen vastuu. Pääministeri nostaa esille elämäntapakriisin mahdollisuuden. Voisiko vastaus kuitenkin piillä siinä?
Länsimaiden suurin elämän missio on, että valtiotasolla, yrityksissä ja yksityisesti voitetaan muut taloudellisessa ja muissa kilpajuoksuissa tai että ainakin pysytään samalla viivalla. Kaikki muu on tälle alisteista. Jossakin vaiheessa valitun johtotähden synnyttämä hyvinvointiutopia kääntyy itseään vastaan. Se piste on jo ajat sitten ohitettu, kun oma, lastemme tai lastenlastemme henki alkaa olla uhattuna.
Paremman, elämää kannattelevan mission luominen on jokaisen asia. Se on pysyvä kollektiivinen vastuu, johon jokainen voi osallistua - iloisesti tai vastahakoisesti, mutta kuitenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti