Olen pitänyt lomaa aivan kaikesta. Tuntui, että oli liikaa tekemistä, tunteita, ajatelman pätkiä. Kuolemista, rahamaailman keikahduksia, yleisiä juoruja ja kaikenpäiväisiä tapahtumisia. Ajatukset alkoivat poukkoilla aivan liiallisella vauhdilla. Niinpä lopetin kaiken sellaisen tekemisen, jonka vain voin. Keskityin olennaiseen: ruoanlaittoon, nukkumiseen, lapsiin, tiskaamiseen.
Paasto "päivänpolttavista kysymyksistä" on tehnyt hyvää. Nyt on selkeämpää, rauhallisempaa, täyteläisempää. Mikä onni, että voin valita osallistumiseni määrän. Nyt näen taas lähemmäs, ihan pienetkin asiat, ne joista arkinen onnellisuus nousee.
Syksy valaa vettä pitkin ikkunoita ja oksat kahistelevat viimeisiä lehtiään. On melkein yö, hiljainen ja musta. Peitto on lämmin ja pehmoinen. Kynttilä tuoksuu, lapset hengittävät rauhallisesti, koira haukkuu ja juoksee unten kepeillä mailla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti