maanantai 23. helmikuuta 2009

Ajan katoamisesta

Näyttäjällä on "aina kiire", jopa lomalla ja vapaa-aikana. Kiire tarkoittaa sitä, ettei saa tehtyä kaikkea, minkä haluaisi tai saa tehtyä, mutta jokseenkin ajolähtöoloissa. Jos kaikki sujuu hyvin, on aikaansaamisen ja tapahtumisen tunne. Jollei, elämä kaatuu päälle. Hermostuttaa, laitetaan isompaa vaihdetta sisään, kiihdytetään vauhtia, priorisoidaan kiihkeästi ja valitaan kiireellisimmät tehtävät ja nopeimmat reitit. Ajan kokemus muuttuu tekemisen kokemukseksi. Elämä muuttuu suorittamiseksi. Aika kiitää ohi, katoaa.

Leppoistajalla (kaikki slow-ihmiset kiittävät tästä mainiosta termistä Timo Koposta. Kiitos!) ei ole kiire. Se tarkoittaa, että valitsee tekemisensä tarkoin. Sanoo ei moneen paikkaan ja monelle ihmiselle. Sanoo kyllä arvokkaimmille asioille ja ihmisille. Pysähtyy oikeasti kysymään, mitä/keitä ne ovat. Tekee rauhassa, mitä valitsee. Tekee asioita, jotka rauhoittavat ja innostavat. Tekee kurjat välttämättömyydet innostavalla tavalla. Hoitaa tukiverkot kuntoon. Pyytää apua. Näkee lähietäisyydelle silloinkin kun katsoo kauas. Tuo ajatuksensa siihen, missä on. Aika pysähtyy, katoaa.

Ei kommentteja: