Kun itselleen ja muille näyttäjä alkaa hidastamaan, siirtyvät valintakriteeristön lähtökoordinaatit päästä kehoon, sydämeen ja lähielämään. Joskus keho auttaa sairastumalla tai yhteiskunta lomauttamalla. Sairaana ja työttömänä on mahdollista opetella flowarin elämää. Pakot vähenevät minimiin ja voi virrata sinne, minne sydän ja keho ohjaavat.
Yleensä se tarkoittaa käden ulottuvilla olevaa elämää, ei mitään kohtuuttoman suurta. Lepäämistä kun väsyttää, nukkumista kun nukuttaa, syömistä kun on nälkä (siis todellakin VAIN kun on nälkä). Kun perustaso on tyydyttynyt, alkaa joku pienimuotoinen unelma kutkuttamaan sisukaluissa. Kun sitä alkaa tehdä, syntyy flow. Pakottoman, itseään eteenpäin vievän tekemisen inspiroitunut tila.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti